tiistai 18. tammikuuta 2011

Uusi koti

Hei!!

Olen pahoillani, että edellisestä tekstistä on kulunut jo jonkun aikaa. Se on jännä miten aika kuluu, vaikkei tee ei sitten yhtään mitään. Tai no, onhan tässä tullut tehtyä jotain. Niin paljon itseasiassa, etten oikein tiedä mistä edes aloittaa.

Saavuin tänne Manhattiin, Kansasiin siis nyt lähes kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisenä iltana minut ohjattiin huoneeseeni, jossa tulen asumaan nyt tämän seuraavan puoli vuotta. Kämppiksenäni on oikein mukava kiinalainen tyttö, joka on muuten oikein mahtava, mutta sen päivärytmi tuntuu olevan hiukan erilainen kuin minun. Hän siis valvoo kaikki yöt ja nukkuu päivät. No, ei siinä mitään, olen onneksi niin raskasuninen, ettei hänen valvomisensa pahemmin häiritse, mutta välillä päivisin hiukan rassaa, ettei täällä huoneessa pysty tekemään oikein mitään vapaasti, kun tuntuu että aina häiritsee hänen uniaan. Tälläkin hetkellä tätä viestiä kirjoittaessani hän nukkuu. Toivottavasti tästä ei lähde liikaa ääntä.

Kaupunkina Manhattan on aika todella pieni, luultavasti joku Savonlinnan kokoinen, mutta yliopistoalue on aivan valtava ja kaupunki tuntuukin pitkälti elävän opiskelijoista. Koulussamme on tällä hetkellä noin 23 000 jatkuvaa opiskelijaa plus kaikki vaihtarit ja muualta maisterivaiheeseen opiskelemaan tulleet oppilaat. Tästä syystä aivan yliopstoalueen kupeeseen onkin kasvanut pieni kauppojen, baarien ja ravintoloiden keskittymä, nimeltään Aggieville. Nimi tulee siitä, että Kansas Staten yliopisto oli alunperin maatalousyliopisto eli agricultural university, jonka mukaan tämä pieni ostoskeskittymäkin sitten nimettiin. Viime viikoina tämä alue onkin tullut hyvin tutuksi, kun kampuksella ei oikein muuten tunnu olevan paljon mitään, joten kaikki illanistujaiset tapahtuvat aina Aggievillessa.

Koulu alkoi siis tänään, ja Amerikkalaiset oppilaat saapuivat viikonlopun aikana. Sitä ennen täällä kampuksella ei ollut juurikaan muita kuin me vaihtarit ja ne parisataa aasialaista, jotka ovat täällä koko yliopistonsa ajan. He ovat muuten varsin mukavia, mutta he tuntuvat viihtyvän pääasiallisesti omissa porukoissaan, eikä osa heistä puhu lainkaan englantia. En voi kuvitellakkaan millaista olisi opiskella kolme tai neljäkin vuotta maassa, jonka kieltä ei osaa tullessaan lainkaan. Mahtaa olla rankkaa. Nyt onkin sitten totuttelemista siihen, että täällä todella on ihmisiä. Olin jo niin tottunut hiljaiseen ja rauhalliseen kampukseen ja nyt tänne sitten yhtäkkiä pamahtikin parikymmentätuhatta ihmistä. Mutta kaippa siihenkin tottuu, kunhan jonkun aikaa menee.


Toistaiseksi olen siis pyörinyt lähinnä vain muiden vaihtareiden kanssa, joita on Tsekeistä, Saksasta, Etelä-Koreasta, Irlannista, Australiasta ja Ranskassa. Hassua, kuinka läheisiksi sitä tulee lyhyessä ajassa, kun kaikki on samassa tilanteessa. Varsinkin meillä Eurooppalaisilla tuntuu olleen joku selittämätön yhteishenki alusta asti. Olemme käyneet yhdessä Aggievillessä, ostoksilla sekä koulumme korispelissä, joka oli jotain aivan uskomatonta. En ole koskaan Suomessa nähnyt vastaavaa yhteishenkeä ja joukkokannustusta. Koulun laulu lauletaan pelin aikana ainakin kahdesti, ja heillä on kaikki omat traditionsa ja tanssinsa, jotka kaikki osaa,tietää ja myös tekee. Mekkala on aivan valtava, kun kaikki kannustavat omiaan. Ja tietysti Amerikkalaiseen tapaan paikalla on myös koulumme maskotti Willie the Wildcat sekä Cheerleaderit. Pelin alussa lauletaan kansallislaulu ja lippu kannetaan kentälle. Aiemmin olen nähnyt vastaavaa vain elokuvissa.

Ennen tänne tuloani ihmettelin, miksi kukaan ei oikein osannut sanoa tämän paikan säästä mitään sen tarkempaa ja nyt ymmärrän miksi. Sää täällä on suorastaan skitsofreeninen. Koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan kun ulos menee. Ensimmäisenä päivänä lämpötila oli kymmenisen astetta plussan puolella, eikä lunta näkynyt missään. Seuraavana yönä lunta tuli ja lämpötila tippui sinne miinus kymmenen puolelle. Sitä seuraavana päivänä pakkasta olikin jo parikymmentä astetta ja sitten lämpötila hyppäsikin taas plussan puolelle. Äsken katsoin säätiedotuksen, jossa luvattiin jäämyrskyjä. Joten täällä ei todellakaan osaa ennustaa sitä, millainen sää tulee olemaan huomenna.

Kohta pitäisi mennä syömään tuonne koulun ruokalaan. Ruoan kanssa miulla on ruvennu olemaan pikkuhiljaa hiukan ongelmia täällä. Näin kasvissyöjänä kun en oikein meinaa löytää mitään kovin hyvää syötävää. Viime viikolla paras päivä oli, kun minulle oli tarjolla päivällisellä grillattu juustovoileipä ja illallisella pannukakkuja! Siis ihan sellaisia normaaleja pannukakkuja, joihin oli tarkoitus laittaa vaahterasiirappia päälle. En sitten syönyt muuta kuin salaattia. Joinakin päivinä saatan yllättyä iloisesti, kun tarjolla onkin papuja tai edes perunaa, mutta suurimman osan ajasta minulle tuntuu olevan tarjolla vain sitä ainaista juustopizzaa ja spagettia juustokastikkeessa. Onneksi en ole vegaani, silloin nimittäin ainakin kuolisin nälkään. Minulle kerrottiin, että ruoan tulisi parantua, kun koulu alkaa ja ihmisiä on enemmän, joten ainakin toivoa on vielä. Mutta toistaiseksi ainakin on ollut kova ikävä Unicafen pöperöitä. Soijaa näin täällä ensimmäisen kerran toissailtana, kun eräässä grillipaikassa oli tarjolla soijahampurilainen. Tarjoilija katsoi minua kuin sekopäätä kun tilasin sen. Se olikin sitten ainoa kasvisvaihtoehto koko menussa. Kaikki salaatitkin olivat erilaisia kanasalaatteja.

Mutta nyt taidan lähteä katsomaan, onko minulle tänään tarjolla jotain muutakin kuin juustoa. Enemmänkin täällä on tullut tehtyä, mutta kerron niistä sitten myöhemmin.

Paljon halauksia ja terveisiä kaikille!
Kiitos kun jaksatte kommentoida, en tiennytkään aiemmin, että sitä varten pitää rekisteröityä gmailiin, mutta iso kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet nähdä sen vaivan.
Koti-ikävä tuppaa hiipimään aina välillä, mutta onneksi ei vielä sen pahemmin.
Tietysti teitä kaikkia ystäviä on ikävä <3

Niin, ja jos jotakuta kiinnostaa, niin osoitteeni on
Nora Ylilammi
(Kansas State University)
919# Haymaker Hall
66506 KS Manhattan
The United States of America

Ja puhelinnumeroni täällä 17853203250.
Suomen numeroani en täällä valitettavasti pysty tarkistelemaan pienten teknillisten ongelmien vuoksi, joten jos tekstiviestiä haluatte laittaa, niin toimitattehan ne tuohon numeroon? Kiitos!

6 kommenttia:

  1. Pahoittelen kuvien laatua, en ole vielä ensinnäkään keksinyt, kuinka pirussa niitä käännetään, ja vielä vähemmän, kuinka niitä otetaan :)
    Mutta ainakin niistä saa vähän käsitystä siitä, millaista täällä on.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa mahtavalta!!! :) Ikävä on jo, vaikka ei me joka päivä nähty sillonkaan ku samassa maassa oltiin... Mä lähen kohta opiskelee ruotsia ja sitte kotiin lukee matikkaa ja hoitotyön perusteita...
    Mahtavaa jatkoa! :)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti ruoka paranee, luulisi tosiaan, koska 20000 opiskelijaa varmaan vaatii jo muutakin, kuin liharuokia. Ja kannattaa olla kovana vaatimassa, niin hekin oppivat kansainvälisyyttä. Opiskeluintoa myös Empulle! terv. Maili ja Late

    VastaaPoista
  4. Heips!

    Kuulostaa oikein kivalta kaikki tämä! Paitsi tietysti tuo ruoka-asia, toivottavasti sieltä kuitenkin alkaa jossain vaiheessa löytymään jotain kasviskamaakin, muuten kuihdut olemattomiin siellä! Yritä tottua myös kämppiksen outoon vuorokausirytmiin, sen ongelmahan se on jos kukkuu ihan vääriin aikoihin ;)
    Pärjäilehän siellä!
    -Kaisa

    VastaaPoista
  5. Heippa Nora!

    Hyvinhän sulla tuntuu menevän. Kuvat kannattaa kääntää jo siinä vaiheessa kun ne laittaa koneelle, blogspot ei niitä enää käännä. Muutaman vuoden kokemuksella tämä :)

    Onnea vaan amerikkalaisessa ympäristössä vegeilylle, toivottavasti ruoka tuosta paranee!

    Haleja Espoosta!

    Annika

    VastaaPoista
  6. Hips!

    Onpa siellä varmasti kivaa ja mielenkiintoista, ja hei, pannukakkujakin tulee vielä kumminkin ikävä puolen vuoden päästä! ;) Kuulostaapa tutulta tilanteelta siulle, ihan kuin Ranskan ranskalaiset..!

    Nuo yliopistomatsit on tosiaan kokemisen arvoiset. Muistan itekin piipahtaneeni jossain korismatsissa, ja meno oli melkoinen.

    Kai sen siun kämppiksen pitää nyt joskus koulussakin käydä. Tai sit se on valmistautunu et koulun alettua pippaloita on niin paljon ettei yöllä saa kumminkaan nukuttua. Toivottavasti ei sentään niin...

    Ite asiassa tääläkin tuo lämpötila on hypellyt viime viikot ylös alas, mut ei sentään noin pahasti.

    Miula töitä riittää niin paljo ku jaksaa tehä Egyptin tilanteen takia, mut tieteki just tällä viikolla Chris lomailee ennen uuden työn alottamista, joten kotonaki ois kiva olla välillä.

    Terkkuja ja haleja meiltäkin kovasti, ja koitetaanhan olla joskus samoihin aikoihin linjoilla!

    :)Isompi isosisko

    VastaaPoista