Going to Kansas City

Heipä hei!

Taas on muutama viikko vierähtänyt aivan huomaamatta. Koulu on tosiaan alkanut ja nyt tuntuu, ettei muuta ehdi tehdäkkään kuin läksyjä. Koulusysteemi täällä on tosiaan hiukan erilainen siinä mielessä, että tehtävää on aivan järjettömän paljon. Kotiläksyjä tulee lisää joka ikinen luento ja ne pitää olla tehtynä seuraavaan luentoon mennessä, joka on siis yleensä jo seuraavana päivänä. Olen ihan tyytyväinen, että tyydyin vaan siihen neljän kurssin minimiin, vaikka ensin meinasinkin, että haluaisin enemmän kursseja, kun ne kaikki kuulosti niin kauhean mielenkiintoisilta. Loppupeleissä päädyin kuitenkin opiskelemaan nyt vaan kirjallisuutta, viestintää ja psykologiaa. Psykologian kurssi nyt ei ehkä ihan suoranaisesti liity pääaineeseeni, mutta se vaan oli niin kauhean mielenkiintoinen ja se on kyllä ollutkin yksi lempikursseistani täällä. Muutenkin kurssit täällä ovat vain paljon mielenkiintoisempia kuin kotona, ainakin nyt näin alkutuntumalla. Kursseilla puhutaan paljon ja kaikki osallistuu, joten omakin osallistuminen on helpompaa. Tietysti suomalaisena tuppaan vieläkin hieman vetäytyä taka-alalle, mutta muiden oppilaiden väittelyiden kuunteleminen on todella ihanan erilaista meidän luentoihin verrattuna, jossa kukaan ei uskalla suutansa avata. Ja koulun kiinnostavuus tekee sen, että vaikka töitä riittää niin motivaatiokin on ihan eri tasolla kuin aiemmin.

Sekin jännittävä kokemus on nyt koettu kun ei lumen takia pääse mihinkään. Se valtava lumimyräkkä mistä uutisissa puhuttiin iski siis tännekin ja emme kahteen päivään päässeet ulos lainkaan. Koulu ja kaikki muukin oli suljettu ja me vain kökötimme asuntolassa. Se hyvä siinä oli, että ainakin sai kaikki läksyt tehtyä rauhassa, mutta kieltämättä toisen päivän illalla alkoi olla jo hiukan mökkihöperyyttä ilmassa. Ulospääsemisen tärkeyden huomaa todella vasta sitten, kun sinne ei pääse. Suomalaisella sisulla minun oli ihan pakko siis yrittää mennä ulos ja huomasin todella sen, kuinka katujen kunnossapito ja huolto on  Suomessa ihan eri luokkaa kuin täällä. Myrskyhän ei siis minusta ollut sen pahempi kuin mitä meilläkin on talvella, mutta ilman minkäännäköistä huoltoa kaikki kadut oli muuttuneet valtavasti jääkentiksi. Siinä tuulessa ei päässyt eteenpäin millään, kun kengät ei pitäneet yhtään. Hiekoitusta kun nämä ei tunne lainkaan ja lumiaurojakin on vain muutama. Niin ja kun kysyin, yhdeltä Amerikkalaiselta onko hänellä autossaan talvirenkaat, hän kysyi mitä ne sellaiset oikein on. Että näin. Saa nähdä miten käy kun huomiseksi luvattiin taas lunta. Se voi olla, ettei huomenna tarviikkaan mennä minnekään :)

Koulun ja lumen ohella muut aktiviteetit onkin sitten jäänyt hiukan vähemmälle, mutta kyllä me onnistuimme muutama viikko sitten käymään oikein kunnon perinteisessä rodeossa ja voi luoja se oli tylsää. Tai siis oli ne ratsastusosiot ihan jännittäviä, mutta ne ne tuntui valitettavasti kestävän vaan muutaman sekunnin kerrallaan ja sitten taas odoteltiin viitisen minuuttia seuraavaa ratsastusta. Mutta onpahan sekin nyt nähty kun härkä puskee miestä :)Kokonaisuudessaan koko homma kesti jonkun kolmisen tuntia.

Muuten olemme yrittäneet hiukan sitten laajentaa Kansasin kuvaamme matkustelemalla hiukan viikonloppuisin. Parisen viikkoa sitten vuokrasimme pienellä porukalla auton ja hurautimme kahden tunnin päähän Kansas Cityyn. Vietimme kunnon tyttöjen lauantain vain shoppailemalla ja istumalla kahviloissa ja meillä oli aivan älyttömän hauskaa. Tiedän kyllä, että niin suuressa kaupungissa olisi varmasti muutakin nähtävää kuin kaupat, mutta aika vain jotenkin vierähti siinä ostoskadulla :)
Ja Kansas Cityyn itseasiassa olemme menossa noin viikon päästä uudestaan, kun yksi Amerikkalaisista tuutoreistamme on sieltä kotoisin ja hän lupasi paitsi majoittaa meidät myös näyttää kaikki näkemisen arvoiset paikat. Joten sitä odotellessa päätimme vain tyytyä ensimmäisellä vierailullamme vain kauppoihin. Varsinkin kun täällä Manhattanissa niitä ei niin kauheasti tunnu olevan ja nekin jotka on, on niin kaukana, että sinne ei oikeastaan viitsi lähteä ilman autoa.

Viime viikonloppuna minä ja yksi Tsekkivahvistuksista nimeltään Libor otimme osaa koulun järjestämään retkeen, joka suuntautui kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan Hutchinsoniin. Kyseessä on siis suhteellisen pieni kaupunki, mutta sieltä löytyi läntisen pallonpuoliskon ainoa kaivosmuseo sekä aivan valtava avaruusmuseo. Kaivoskokemus oli hyvin erikoinen, en koskaan aiemmin ole päässyt käymään kaivoksessa  ja avaruusmuseo oli hyvin iloinen yllätys. En uskonut, että Kennedy Space Center:in jälkeen olisin nähnyt siellä enää mitään uutta, mutta museo osoittautuikin hyvin opettavaiseksi ja mielenkiintoiseksi kokemukseksi.

Superbowl pelattiin eilen, ja kokoonnuimme yhden tuutorin kotiin katsomaan sitä. Ihan jännä pelihän se oli, mutta täytyy myöntää, että kun sitä katsoo parinkymmenen vaihtarin kanssa, joista kukaan ei kannata kumpaakaan joukkuetta saatikka edes ymmärrä kuinka kyseistä peliä edes pelataan, niin tunnelma ei ehkä ollut ihan niin katossa kuin se olisi voinut olla. Mutta Green Bay Packers voitti ja tuutorimme oli iloinen siitä ja meillä oli hauskaa, vaikka pelin katsominen jäikin vähän kakkossijalle.

Seuraavia reissuja odotellassa painun nyt pehkuihin ja kerron lisää sitten taas joskus kun kerrottavaa on :)
Haleja!